Itsenäisyyspäivä Syötteellä

Sähköpostiini oli saapunut viesti, että erään kätköni logivihko alkoi olla täysi. Siitäpä sainkin hyvän tekosyyn kerätä kimpsuni ja kampsuni ja suunnata kohti Syötettä. Jenny ja Kero jäivät tällä kertaa kotiin, joten pudistelin Kurenalustan lumet niskastani yksin. Menomatkalla oli useampikin parttio nauttimassa Tielaitoksen tarjomia hivenaineita Kuusamontien pinnasta, joten silmät auki ja muutoinkin hereillä sain matkaani tehdä.

Jo kaukaa näin, että Iso-Syötteen huippua peitti tukeva pilvikerros, joten en pitänyt kiirettä sinne menemisen kanssa. Kurvasinkin Näköalatielle, jonka varrelle pysähdyin näppäilemään muutaman kuvan. Sieltä matkani jatkui Pikku-Syötteen laelle, jossa kävin vaihtamassa logivihkon alussa mainittuun kätköön. Syötekeskuksen parkkipaikka oli hiljainen, eikä omani lisäksi siellä ollut kuin yksi auto. Hiihtohissit vain kalkattelivat yksikseen tyhjillä rinteillä.

Rauhallinen oli koko Syöte näin vähälumisena itsenäisyyspäivänä. Pikku-Syötteen ala-asemalla oli jonkin verran elämää, mutta vaikutti siltä, että vain lastenrinteessä oli laskettelijoita. En jäänyt heitä siihen sen kummemmin ihmettelemään, vaan jatkoin matkaani Iso-Syötteen huipulle. Hotellin edestä heitin repun pykälään ja lähdin tarpomaan kymmensenttisessä lumessa kohti huippua. Hiljaista oli myös täällä, eivätkä edes työtään tekevät lumitykit pitäneet tohinaa kummempaa meteliä. Laelta ei kauhean kauas nähnyt vieläkään, sillä pilviverhot makoilivat ja korkeintaan hitaasti laahustivat sen ympärillä. Mutta kun kerran ylös asti menin, niin päätin samaan syssyyn kiertää Huippupolun, jota ei jäljistä päätellen ollut kukaan kulkenutkaan sitten viimeisimmän poutapäivän. Kovin kauas polulta en tohtinut poiketa, sillä lumi oli juuri ja juuri peittänyt kaikki kavalimmat kallionkolot, joihin saattoi helposti nilkkansa taittaa. Totesinpa myös, että Syötettä rakennetaan kiivaasti jopa näin kansallisena vapaapäivänä.

Ajelin vielä Luppoveden ääreen, jossa autojen määrästä päätellen tuntui hiihtäjiä olevan kierroksellaan. Kauaa en paikoillani pysynyt, vaan läksin Luontokeskukseen munkkikahville. Luontokeskuksesta onkin muodostunut meille tukikohta Syötteellä liikuttaessa, sillä siellä on paitsi rauhallista, myös aina hyvät munkit. Vierailun päätyttyä totesin jo hämärtyneen niin paljon, että päätin lähteä ajelemaan kotiin. Paluumatkalla ei poroja näkynyt enää montakaan, sillä poromiehet olivat ilmeisesti päättäneet ryhtyä keräilemään eloaan tienvarrelta.

Kuvaamisen suhteen reissu oli helppo, sillä pilvisenä päivänä ei teräviä varjoja päässyt juurikaan muodostumaan. Mutta jälkikäsittely vaatikiin sitten jo hieman enemmän töitä, että sain kuviin kontrastia ja puuttuvat värisävyt takaisin. Otin ja muokkasin samalla kokeeksi myös yhden HDR-kuvan, joka on minulle muuten ensimmäinen laatuaan (# 14).

Canon 5D Mk II • Canon EF 100-400mm f/4.5-5.6L IS USM • Canon EF 24-70mm f/2.8L USM • © Juha Nyman

_MG_0153
_MG_0159
_MG_0162
_MG_0167
_MG_0169
_MG_0177
_MG_0183
_MG_0189
_MG_0190
_MG_0191
_MG_0192
_MG_0213
_MG_0215
  • _MG_0153
  • _MG_0159
  • _MG_0162
  • _MG_0167
  • _MG_0169
  • _MG_0177
  • _MG_0183
  • _MG_0189
  • _MG_0190
  • _MG_0191
  • _MG_0192
  • _MG_0213
  • _MG_0215