kuvailija.fi

Rytivaaran kierros

Monta vuotta tätä oli jo suunniteltukin, mutta viimein tuli sopiva sauma lähteä kiertämään Rytivaaran kierros. Sääthän eivät pitäisi oikein varustautuneelle olla esteenä, mutta niinpä vain alkukesä meni sadetta pidellessä ja heinäkuu hellettä. Työtkin ovat, mokomat, aina haittaamassa harrastuksia, vaikka ne kuinka olisivat hyviä.

Tämä elokuinen lauantaipäivä kuitenkin pyhitettiin tälle kierrokselle ja torpan läheisyydessä sijaitsevalle kätkölle. Auto jätettiin Ukonvaaran P-paikalle ja siitä marssimme silkoista sorabaanaa pitkin Rytivaaralle. Viime käyntini jälkeen Rytitupa oli vaihtanut paikkaa ja polun linjaus oli hieman muuttunut Latolammen läheisyydessä. Tai ei, viime käyntinihän tapahtui talvella umpihankihiihtojen yhteydessä ja paikalle saavuttiin moottorikelkalla.

Kätkö löytyi hieman hapuillen, mutta saatuamme viimein käyntimme kirjattua paistelimme vielä makkarat ja hörppäsimme termoskahvit. Liki pari tuntia istuskelimme nuotion äärellä ja ihmettelimme entisten aikojen ihmisiä, jotka todellisella sisulla raivasivat ja rakensivat tilansa ja sen jälkeen vielä raatoivat aamusta iltaan, päivästä toiseen, vuodesta vuoteen elantonsa ansaitakseen. Koko ajan on kuolema heitä seurannut kantapäille talloen, mutta niin toki myös kaikki elämän pienet ilotkin.

Lopulta maltoimme jatkaa kierrostamme kohti Rytilampea ja sieltä etelään koukaten kohti Ukonvaaraa. Täytyy kyllä todeta, että jos Rytivaaraa ei lasketa mukaan, niin tällä kierroksella Taivalkosken puolen maisemat veivät voiton; Pienen Rytilammen (Rimpilammen) ja Moskan seudun pienipiirteiset maisemat miellyttivät ainakin omaa silmääni.

Tässä yhteydessä pitää kiittää Metsähallitusta ja sen alati ahkeraa henkilöstöä, kun pitävät tästä ainutlaatuisesta miljööstä hyvää huolta!

Kameraksi tälle reissulle valikoitui piskuinen EOS-M, joten aika-ajoin tuli hieman ikävä 5D:tä ja sen parempaa kuvanlaatua sekä pidempiä putkia. Pitää siis tulla joskus takaisin paremmin varustautuneena.

Kuvailija Instagramissa