kuvailija.fi

Kesälaitumilla 2015

Loman vietimme tänä vuonna heinä-elokuun taitteessa. Sinä aikana ehdimme olla kotonakin, mutta kivempaa oli tien päällä. Kätköjen perässä tuli laukattua kävellen, pyöräillen ja autolla aina Savukosken kautta Leviltä Vimpeliin.

Ennen Vimpelin suuntautunutta perinteistä kotimaanlomareissuamme eräs nuorimies tömäytti Kuusamontien ja Urheilutien risteyksessä Jennyn kuljettaman kulkineemme perään. Reissumme meinasi siis tyrehtyä alkuunsa, mutta onneksi vielä samalle illalle sain vuokrattua varsin joustavat toimintatavat omaavalta Sixtiltä farmari-Focuksen, jolla pääsimme matkaan. Kalliiksihan se tuli, mutta mielestäni kannatti. Skodakin oli lopulta korjaamolla liki kuukauden päivät; osia oli pitänyt tilata vallan Tsekeistä asti. Autottomana pääsimme kuin vahingossa hurahtamaan polkupyöräilystä, mutta etenkin vapaa-ajan viettäminen oli silti hankalaa, kun mihinkään kauemmas ei päässyt.

Kätköilypainotteisten lomamatkojemme tavoitteena on löytää vähintään yksi kätkö Suomen jokaisesta kunnasta ja Vimpeli sijaitsi sopivasti keskellä kätköilemätöntä seutua. Majoituimme kolmeksi yöksi Lakiksen, eli Lakeaharjun rinteillä sijaitsevaan isoon mökkiin nimeltään Aurinkorinne. Oli meillä uima-allaskin, mutta kun mennyt suvi oli mitä oli, niin sitä ei tullut käytettyä. Muutaman päivän aikana vierailimme Vimpelin lisäksi Pyhäjärvellä, Haapajärvellä, Lestijärvellä, Lappajärvellä, Alajärvellä, Soinissa, Kannonkoskella, Kyyjärvellä, Perhossa, Vetelissä, Halsualla, Reisjärvellä, Kinnulassa, Isokyrössä, Mustasaarella, Vaasassa, Vöyrillä, Uusikaarlepyyssä, Pedersöressa, Luodolla ja monella jo entuudestankin tutulla paikkakunnalla. Harmillisesti Pietarsaarelta jäi kätkö etsimättä, mutta sehän vain tarkoittaa sitä, että siellä pääsee vierailemaan uudelleenkin. Kaunis, pieni kaupunki vaikuttikin vallan viihtyisältä paikalta siitä ohi ajaessamme.

Hotelliyömme vietimme tällä kertaa Vaasassa Hotelli Rantasipi Tropiclandiassa. Hotellille oli helppo saapua ja siellä oli runsaasti parkkitilaa. Hotellihuoneemme oli iso, mutta ilmastoimaton. Kerollekin oli sijattu jonkinmoinen vuode, mutta eihän se siihen mahtunut alkuunkaan saatika että olisi muutoinkaan siinä suostunut nukkumaan. Heti asetuttuamme taloksi pärähtivät palohälyttimet soimaan ja eihän siinä auttanut kuin marssia pihalle. Lopulta syynä taisi olla jokin ravintolassa kärynnyt eväs. Ravintola ei ollutkaan oikein kehuttava: tilaamani paistettu lohi oli tainnut eläissään uida oliiviöljyssä ja Jennyn annokseen kuuluvat ranskanperunat eivät oikein istuneen muun annoksen kanssa. Ja minä vielä menin kehumaan tarjoilijalle, että hyvää oli, vaikka mieleni teki sanoa, että karmeinta kalaa mitä koskaan olen syönyt. Sitä kun on niin ujo sanomaan mitä ajattelee. Aamiainen oli sen perinteisyyden ansiosta aivan mukiinmenevä.

Kirjauduttumme ulos kävimme vielä ihailemassa Raippaluodon siltaa ja rannikkoa seuraillen kiertelimme kotiin. Säät suosivat meitä jälleen kerran: vettä ripsi vain yhtenä iltana ja silloinkin vain muutaman pisaran verran. Ja molemmat saimme tämän reissun aikana 1000 löydettyä kätköä täyteen! Paljoahan se ei ole, kun sitä vertaa käytettyyn aikaan, mutta mehän etsimmekin vain laatukätköjä laatupaikoista.

Lomamatkan jälkeen ei montaa päivää sitten enää tarvinnutkaan lomaa kärsiä.

Kuvailija Instagramissa