kuvailija.fi

Kuu kiurusta jne.

Laiskotti. Ei jaksanut. Ei edes kameraa kantaa. Onneksi oli paljon lomaa. Päivä silloin, toinen tuolloin, yksi pidempikin putki.

Kävimme Keron kanssa Siurualla. Pajurannassa, Mertajokisuussa. Siellä kotona. Kotitalo ja sen piha rapistuvat rapistumistaan, kiihtyvällä tahdilla. Ei ole enää isän leikkaamia pallokoivuja. Ei navettaa ja sen vinttiä salaisine sopukoineen. Ei nurmikkoa, jossa telmiä. Tai leikata. Ei hiekkakasaa, jossa muoviset sotilaat taistelivat jatkuvasti toisiaan vastaan. Britit vastaan sakut. Ryssät ja japsitkin jollain puolella joskus.

Koivun ja pajun valtaama piha. Seiniltä roikkuva punainen maali. Irtonainen ovi. Liiteri. Liiterissä on vielä etuseinä jäljellä. Ja ovi. Ovi, jossa itse haulikolla ampumani reikä. Sellaisella köyhän miehen täyteiselle, jossa hylsy katkaistaan puukolla keskeltä poikki. Isän tekemä sahapukki, pystyssä vielä. Luonto ottaa omansa takaisin, pala palalta.

Kävimme myös koululla, Kassakankaaksikin kutsutulla. Tuttu olemus, mutta hiljainen, autio. Auraamaton piha. Tuuli suhisee. Kuoleva kylä, jota alati kasvava mökkiläisten massa yrittää pitää pystyssä. Aurinko kuitenkin paistaa ja autokin on aamulla katsastettu, alla uudet kesärenkaat. Mikäs on ajellessa, kun tietää, että pääsee poiskin.

Geokätköilläkin käytiin. Ihan koko lauman voimin, Petäjäkankaan suunnassa. Rospuuton raiskaama metsätie. Joutsen suolla. Mukavaa.

Kesä tuli. Ikään kuin yhtäkkiä ja yllättäin.

Kuvailija Instagramissa