Ville Lumière, päivä 1

Varoituksen sanat: tämä pidennetystä viikonlopusta Pariisisissa kertova teksti on tarkoitettu lähinnä kirjoittajan omaksi iloksi ja muistin virkistykseksi. Jos satunnainen lukija kuitenkin, syystä tai toisesta, löytää siitä iloa tai hyötyä myös itselleen, olkoon se molempien osapuolten iloksi ja onneksi.

Lauantai 20.5.2017

Matkamme alkoi jo totuttuun tyyliin vierailulla Keron kasvattikodissa Utajärvellä. Kuten aina, Keron kasvattaja Riikka otti karvakuonomme huomaansa (Kiitos Riikka!) ja matkamme jatkui kohti Kemiä. Totta tosiaan, nyt mentiin kohti Meri-Lappia, sillä Oulun lentokentän remontti oli juuri alkanut ja suuri osa lennoista ohjattiin Kemi-Tornion lentoasemalle. Koska emme halunneet ajella asemalle yöllä ja viettää näin ensimmäistä Pariisin päiväämme rättiväsyneinä olimme varanneet Kemin Cumuluksesta huoneen. Kemi on aina ollut mielestäni todella luotaantyöntävä paikka, mutta nyt se vilautteli parhaita puoliaan auringon paistaessa pilvettömältä taivaalta. Koska hotellin huonekin oli perussiisti, henkilökunta ystävällistä ja ateariakin oivallinen, niin ehkäpä sydämeni hieman suli tuota kalmankalpeaa kivikylää kohtaan.

Sunnuntai 21.5.2017

Puhelin hälytti klo 3.45. Vaatteet päälle, kamat kantoon ja mars matkaan! Hieman meinasi jo muka kiirettä pidellä, mutta onneksi ystävällinen respan täti topputteli meitä ja pyysi nauttimaan rauhassa aikaista aamiaista, sillä lentokoneen miehistökin oli vielä nukkumassa. "Niinkö? No, ehkäpä me sitten ehdimme." Eipä siinä silti tuohon kellonaikaan kauhea nälkä ollut, kunhan nautimme tuoremehut ja kupillisen kahvia. Niillä pitäisi pärjätä.

Ajomatka lentoasemalle ei kestänyt juuri viittä minuuttia kauempaa. Virittelin puhelimen Easypark-sovellukseen sopivan paluuajan ja pääsimme näin lähtöselvityksen tekoon. Avulias vastaanottovirkailija huomasi lyhyen vaihtoaikamme Helsinki-Vantaalla ja lätkäisi ainokaiseen matkalaukkuumme "shortterin", eli jonkinmoisen lyhennettyä siirtomatkaa osoittavan lipukkeen. Matkamme alkoi mainiosti, kiitos Finavian oivallisen henkilökunnan! Turvatarkastuksessa osakseni koitui jälleen satunnainen räjähdeainejäämien tarkistus. Kun jäänteitä ei yllättäen löytynyt, siirryimme odottelemaan siirtymistä koneeseen. Tekeeköhän tuo partani minusta niin epäilyttävän näköisen, vai miksi minut aina tarkistetaan?

Finnairin lentäjät pitivät sen verran kiirusta aina Kemistä Pariisiin saakka, että meillä matkustajilla ei tarvinnut hoppua pitää missään vaiheessa. Laskeuduimme Charles De Gaullen kentälle noin vartin etuajassa, joten meillä oli mukavasti aikaa pieneen henkilökohtaiseen huoltoon ennen kuin vastaamme tullut taksisuhari alkaisi hermostua. Kuljettajamme löytyikin heti aulaan astuttuamme ja matkamme jatkui tuota kaljupäistä gallia seuraten. Käytössämme oli  kokonainen tilataksi, jolla matkustimme mukavasti läpi ohuen yläpilven alla lepäävän Pariisin sen ydimmäiseen keskustaan saakka.

Hotel du Quai Voltaire

Hotellimme Hotel du Quai Voltaire sijaitsi vasemmalla rannalla niin keskellä Pariisia kuin vain kohta on mahdollistakaan. Kadun toisella puolen virtasi Seine ja sen toisella puolella kohosi ylväänä itse Louvre, tuo entinen kuninkaan palatsi, nykyinen Mona Lisan ja tuhansien muitten enemmän tai vähemmän kuuluisien taideteosten koti. Respassa meidät vastaanotti hupaisa herra, jonka kanssa olisi voinut rupatella vaikka kuinka kauan. Samalla saimme hieman esimakua ranskalaisesta aksentista, joka tekee englannin ymmärtämisestä hieman haasteellista. Saimme kuitenkin toimitettua asiamme ja varasimmepa samaan syssyyn myös Shuttle-taksin paluumatkaa varten. Sibeliuksen Jannen valokuva jäi katsomaan hyväksyvästi peräämme astuessamme hissiin, johon sovimme matkalaukkuinemme aivan juuri ja juuri. Niin, hotellin etuoven vieressä on kyltti, jossa mainitaan mm. Sibeliuksen ja Wagnerin asuneen aikoinaan samaisessa paikassa.

Huoneemme sijaitsi kolmennessa kerroksessa ja siitä oli näkymä kadulle, toisin sanoen siis myös Seinelle ja Louvrelle. Messevää, etten sanoisi! Huone oli pieni, mutta ihastuttava: siihen mahtui parivuode, pieni kirjoituspöytä, senkki ja pieni lepotuoli. Kylpyhuone oli siisti ja sopivan tilava. Roomassahan suihkukoppimme oli juuri sen kokoinen, että aikuinen mies sopi siinä seisomaan, mutta ei kumartelemaan. Täällä ei ollut siltä osin huolen häivää, suihku sijaitsikin kylpyammeen yhteydessä. Kadulle avautuvan ranskalaisen parvekkeen äänieristys oli tuhtia luokkaa, eikä kadulta kantautuva jatkuva liikenteen meteli päässyt häiritsemään uniamme.

Tarkoituksemme oli mennä brunssille johonkin mukavaan paikkaan, mutta respan setä sai meidät kääntymään hotellin tarjonnan puoleen. Pariisilainen aamiainen sisälsi patonkia, croissantteja, erilaisia hilloja, hunajaa, voita, tuorepuristettua appelsiinimehua ja kahvia vähintäänkin riittävästi. Tarjoilu oli hyvää ja sitä oli riittävästi, mutta korkeahkon hinnan takia päätimme kääntyä aamiaisasioissa jatkossa muitten toimijoitten puoleen.

Ile de la Cité

Koska oli vielä aamupäivä, meillä oli runsaasti aikaa tutustua kaupunkiin. Suuntasimme kulkumme Seineä ylävirtaan kohti Pariisin historiallista keskusta, Ile de la Citén saarta. Saarta asutti aikoinaan kelttiläinen kalastajaheimo nimeltään Parisit. Roomalaiset alistivat tienoot valtaansa vuonna 52 eaa, jonka jälkeen tuolloinen Lutetia alkoi näyttämään yhä enenevässä määrin kaupungilta kylpylöineen ja amfiteattereineen. Kristinusko seudulle tuli jo 200-luvulla ja nykyisen nimensä Paris kaupunki sai vuonna 212. Harmillisinta Pariisin menneisyydessä on mielestäni se, että Napoleon III:n kaupunkisuunnittelija Georges-Eugène Haussman rakennutti Pariisin keskeiset osat 1800-luvulla käytännössä uudelleen tuhoten näin lähes kaikki antiikin- ja keskiaikaiset rakennukset ja muinaismuistot. Hänen ansiostaan, tai syystään, Pariisi on kuitenkin juuri sellainen kuin millaisena olemme oppineet sen tuntemaan. Kaupungin varsin värikkäästä historiasta voi ja kannattaakin lukea vaikkapa Wikipediasta.

Saarelle päädyimme nimestään (Pont Neuf, "Uusi silta") huolimatta Pariisin vanhimman sillan ylittämällä. Saaren luoteiskärjessä meidät vastaanotti Henrik (Henri) IV:n ratsastajapatsas, jonka juurella sijaitsee todellinen maailman romantiikan keskipiste: aluetta reunustavat teräsaidat nimittäin suorastaan notkuvat kymmenistätuhansista rakkauslukoista. Aikamme lukkoja ihmeteltyämme ja ihailtuamme jatkoimme matkaamme kohti Place Dauphinea ja sen välittömässä läheisyydessä sijaitsevaa mysteerikätkön päätepistettä. Purkki löytyikin hetken ihmettelyn lopputuloksena. Itse aukio oli ihastuttava vaaleine hiekkakenttineen ja auringonpaahteelta suojaavine puineen.

Notre Dame

Tämän vv. 1163-1345 rakennetun upean varhaisgoottilaista tyyliä edustavan katedraalin kaksi lännenpuoleista ja hyvin tunnistettavaa tornia näkyvät jo kauas. Ne johdattelivat meitä luokseen ja pian saavuimmekin kirkon etupihalle. Myös moni muu oli saapunut sinne puhumattakaan suuresta messuteltasta, jossa kävimme pikaisesti tutustumassa paikallisen leipomuskulttuurin anteihin varsin leväperäisen turvatarkastuksen jälkeen. Vaikka jo hieman hiukoikin, niin päätimme jatkaa matkaamme mitään ostamatta. Kävimme vaivihkaa etsimässä paikallisen kätkön, mutta väentungoksen takia jätimme loggauspuuhat sikseen ja läksimme etsimään jostain pientä välipalaa. Sitä tarjontaa ei tästä kaupungista jäänyt puuttuman! "Meidän rouvamme" kutsui kovasti luokseen, mutta ohitimme sen tylysti vierailematta sisätiloissa. Seuraavalla kerralla sitten!

Pidimme pienen patonki-, mehu- ja oluttauon Le Quasimodo Notre Dame -merkkisessä kuppilassa. Olihan paikka toki hintavahko, mutta mitäpä muuta olisi voinut odottaakaan, kun moinen turistimagneetti sijaitsee vain parin korttelin päässä. Matkamme jatkui saaren pohjoisrantaa seuraillen ja Napoleonin määräyksestä perustetun Kukkatorin (Marché aux Fleurs) kautta saaren kaakkoiskärkeen, josta edelleen takaisin Notre Damen etupihalle pysähtyen välillä onnistuneesti kätköilemään entisen paavin Johannes Paavali II:n patsaan edustalle samalla jammaillen jokilaivalla esiintyvän jazzpumpun tahtiin. Olokin tuntui turvalliselta Ranskan armeijan nelihenkisen partion vahtiessa taustalla. Kävimme vielä kuikkimassa katedraalin edustalla vastaukset erääseen earth-kätköön ja näin tutustuimme samalla myös paikalliseen geologiaan, esihistoriaan ja vieläpä historiaankin upeitten sisäänkäyntien muodossa. Ajatella, että Hausmann olisi muutosvimmassaan hävittänyt tämänkin loistokkaan monumentin! Onneksi eräs kirjailija nimeltään Viktor Hugo sai yleistä mielipidettä muokkaamalla hänen päänsä käännettyä ja niinpä voimme tänäkin päivänä paitsi ihailla Notre Damen katedraalia myös nauttia maailmankirjallisuuden klassikosta nimeltään Pariisin Notre Dame, johon perustuvat myös useat Notre Damen kellonsoittaja -elokuvat.

Pikapyrähdys Latinalaiskorttelissa

Jatkoimme paluumatkaamme hotellille ylittämällä Petit Pont -sillan. Toisella puolen jokea vastaamme tupsahti jonkin asteista kulttimainetta nauttiva, englanninkieliseen kirjallisuuteen erikoistunut Shakespeare & Company -kirjakauppa. Ohitimme liikkeen sulavasti vasemmalta ja päädyimme kenties keskelle Pariisin keskiaikaisinta aluetta. Kujat olivat ajalleen tyypilliseen tapaan paikoin kapeita ja pimeitä. Mieliinpainuvin kuja oli ehdottomasti Pariisin pienin katu Rue du Chat qui Pêche, "Kalastavan kissan katu". Katu on vajaan kolmenkymmenen metrin pituinen ja alle kahden metrin levyinen, joten se on siltikin suorastaan bulevardinomainen verrattuna Prahassa törmäämäämme puoli metriä leveään Vinarna Certovkaan. Katuun liittyy myös kummitustarina, jonka voi halutessaan lukea vaikka tästä. Synkähkön pikkukadun varrelta löytyy myös mainiota katutaidetta.

Matkamme jatkui läpi 5. kaupunginosan kohti hotellia. Matkan varrella pysähdyimme etsimään vastauksia Fontaine Saint Michel -suihkulähteeseen liittyvään earth-kätköön, joka osoittautui hieman hankalaksi. Vastaukset kuitenkin löytyivät ja taivalluksemme jatkui.

Pariisin kaupunginosat on muuten kätevästi numeroitu. 1. kaupunginosa (arrondissement) sisältää kaupungin historiallisen ydinkeskustan ja numeroinnit siitä eteenpäin jatkuvat spiraalin muotoon ryhmiteltynä kahteenkymmeneen saakka. Toki niillä on myös nimet, mutta ainakin näin turistille numerot ovat helpompi muistaa. Kaupunginosan numero toistuu jokaisessa katukyltissä, joten kovin pahasti kaupungissa ei pitäisi päästä eksymään.

Taivallettuamme lukemattomien pikku putiikkien, kahviloitten ja ravintoloitten vieritse mieleeni heräsi kysymys: mistä pariisilaiset oikein ostavat ruokansa? Koko reissumme aikana emme törmänneet moneenkaan lähikauppaan ja kaupungin alueella asustaa kuitenkin noin 12 miljoonaa ihmistä! Aterioivatko he aina vain ravintoloissa, joita niitäkin on yli 35 000? Ilmankos he ovat keskimäärin hyvin solakkaa sakkia, sillä eihän kenelläkään ole varaa syödä joka päivä monta kertaa ravintolassa. Noine ajatuksinemme pysähdyimme välillä hankkimaan hieman tuliaisia ja matkamuistoja. Jonkin ajan kuluttua saavuimme hotellille ja valmistauduimme illalliselle. Aikainen herätys aiheutti minulle myös akuutin päiväunien tarpeen.

Louvre ja Tuileriesin puisto

Parin korttelin päästä hotellilta löysimme Les Antiquaires -nimisen ravintolan. Pariisilaiseen tyyliin syöttölän edustalla oli runsaasti väkeä näyttäytymässä ohikulkijoille sekä nauttimassa olostaan ja toistensa seurasta. Itse saimme pöydän aivan ravintolan perältä. Ravintola oli nimensä mukaisesti sisustettu antiikilla ja seinät täyttävät vitriinit pullistelivat vanhaa apteekkirekvisiittaa. Tunnelma oli mukavan hämyisä ja äänimaailman peitti iloinen puheensorina. Ranskalaisessa ravintolassa asiakas on näköjään kuningas, joten annokset olivat neniemme alla tuossa tuokiossa. Tarjoilijat tuntuvat muutenkin olevan jatkuvasti tilanteen tasalla. Tämä nimenomainen nuori mies tuntui lisäksi muistavan ulkoa kaikki tilaukset, sillä mihinkään hän ei niitä kirjaillut. Otti tilauksen, toimitti sen heti eteenpäin ja meni hakemaan seuraavaa. He tarkkailevat jatkuvasti tapahtumia ravintolassa ja huomaavat välittömästi, jos joku on jotain vailla. Tai vaikka ei olisikaan. Kaikki tapahtuu niin sulavasti ja sujuvasti, että en yhtään ihmettele miksi meillä Suomessa ei olla totuttu moiseen. Tilasimme molemmat pihvit punaviinikastikkeessa ranskanperunoitten kera. Voin väittää hyvällä omalla tunnolla, että tuo pihvi oli kenties paras mitä koskaan olen syönyt! Hinta ja laatu sekä sijainti kohtasivat paikassa niin täydellisesti, että siitä tulikin vierailumme vakiopaikka. Ehkä se on hieman tylsää, mutta mitään en kadu!

Vatsat pulleina päätimme tehdä vielä pienen ruoansulatuskävelyretken Pariisin sydämeen. Niinpä päädyimme Pont Royalin ylittämällä Tuileriesin puiston ja Arc de Triomphe de Carrouselin kautta Place de Carrousellille, toisin sanoen Louvren sisäpihalle. Eipä olisi paikka voinut enää olla upeampi ilta-auringon paisteessa. Kaikki rakennukset, patsaat ja jopa ihmiset näyttivät kuin kullasta valetuilta! Kyllä on kelvannut Ranskan kuninkaitten tiluksillaan astella aina siihen saakka, että itse Aurinkokuningas halusi asumaan maaseudun rauhaan pois rahvaan silmistä. Versaillesissa pitääkin käydä vierailulla sitten toisella kertaa.

Harmi vain, että näin illalla ei aivan palatsin viereen päässyt, sillä vuoden 2015 terrori-iskujen takia turvajärjestelyjä oli kiristetty ja aluetta kiersi vartioitu turva-aita. Päivällä sinne olisi varmaankin päässyt ja tuolloinkin vasta turvatarkastusten jälkeen. Aikamme upeaa auringonlaskua ihailtuamme menimme nukkumaan toisella puolen jokea sijaitsevaan majapaikkaamme.

Tämä päivä ja erityisesti sen ilta jää mieleeni loppuiäkseni. Bonne nuit!

Cumulus Kemi
_5210007
_5210016
_5210018
_5210019
_5210021
_5210023
_5210024
_5210026
_5210027
_5210028
_5210030
_5210031
_5210033
_5210040
_5210043
_5210044
_5210048
_5210049
_5210054
_5210055
_5210057
_5210058
_5210063
_5210070
_5210073
_5210075
_5210076
_5210081
_5210082
_5210084
_5210087
_5210092
_5210094
_5210098
_5210101
_5210105
_5210108
_5210109
_5210110
_5210113
_5210115
_5210117
_5210118
_5210120
_5210122
_5210125
_5210131
_5210132
_5210134
_5210136
_5210140
_5210141
_5210142
_5210143
_5210152
_5210153
_5210156
_5210157
_5210158
_5210161
_5210163
_5210164
_5210168
_5210171
_5210172
_5210175
_5210181
_5210189
_5210193
_5210196
_5210199
  • Cumulus Kemi
  • _5210007
  • _5210016
  • _5210018
  • _5210019
  • _5210021
  • _5210023
  • _5210024
  • _5210026
  • _5210027
  • _5210028
  • _5210030
  • _5210031
  • _5210033
  • _5210040
  • _5210043
  • _5210044
  • _5210048
  • _5210049
  • _5210054
  • _5210055
  • _5210057
  • _5210058
  • _5210063
  • _5210070
  • _5210073
  • _5210075
  • _5210076
  • _5210081
  • _5210082
  • _5210084
  • _5210087
  • _5210092
  • _5210094
  • _5210098
  • _5210101
  • _5210105
  • _5210108
  • _5210109
  • _5210110
  • _5210113
  • _5210115
  • _5210117
  • _5210118
  • _5210120
  • _5210122
  • _5210125
  • _5210131
  • _5210132
  • _5210134
  • _5210136
  • _5210140
  • _5210141
  • _5210142
  • _5210143
  • _5210152
  • _5210153
  • _5210156
  • _5210157
  • _5210158
  • _5210161
  • _5210163
  • _5210164
  • _5210168
  • _5210171
  • _5210172
  • _5210175
  • _5210181
  • _5210189
  • _5210193
  • _5210196
  • _5210199