kuvailija.fi

Canon 5D Mark IV

Shutter Counteriin vilkaistuani totesin vanhan työjuhtani, Mark II:n, olevan ns. lopun edellä. Tai ehkä on liioiteltua puhua lopusta, mutta perustavaa laatua olevasta keskeytyksestä kuitenkin. Painon voi myös asettaa sanalle "työ", sillä kyseessä on työntajani kapistus, toisin sanoen siis työkaluni.

Niille jotka eivät jaksa lukea enempää: kuvat löytyvät artikkelin alaosasta.

Ryhdyin välittömästi haaveilemaan jostain peilittömästä järjestelmästä, kenties Sonysta. Palautin kuitenkin mieleeni, että kaikki objektiivini ovat yhtä Sigman Art-sarjan lasia lukuun ottamatta Canonin omaa L-sarjaa. Laadun voi siis sanoa olevan korkealla, mutta niin on rahallinen arvokin. Niitä ei korvattaisi ilman armotonta likviditeettianemiaa. "Älysovitin!", huutavat nyt jotkut. Mutta minä en oikein usko liikoihin liikkuviin osiin.

Entäpä sitten Canonin uusi EOS-R? Siinähän olisi adapteria vaille EF-yhteensopiva peilitön järjestelmä. Speksejä aikani tutkittuani en oikein innostunut. Canon on jäänyt aikamoisesti jälkeen peilittömien kehityksessä. R on toki hyvä alku, mutta vielä joudumme odottamaan Canonin läpimurtoa tuolla saralla. Uskon kyllä tuon päivän koittavan, mutta vielä ei ole se aika.

Ajattelin siirtää hankinnan vuodenvaihteen yli. Näin lopulla vuotta budjetit jo narisivat liitoksissaan, alkuvuodesta käytössä olisivat aivan uudet rahat. Suunnitelmani saivat kuitenkin uutta pontta kuultuani, että lähden pienen seurueen muassa helmikuun alussa kulttuuriystävyyskaupunkiimme Vyl'gortiin Venäjälle. Minun tehtäväni olisi pystyttää sinne Pudasjärvi/Suomi -aiheinen valokuvanäyttely sekä laatia matkastamme kuvallinen ja sanallinen reportaasi.Tuon nyt sanottuani julkisesti kohosivat suorituspaineeni toiseen potenssiin.

Mutta eihän sinne tietenkään voisi lähteä kalustolla, joka voi sanoa työsopimuksensa irti minä hetkenä tahansa. Se olisi paitsi turhauttavaa, myös hieman noloa.

Päätökseni oli lopulta helppo: tarvitsen huippulaatuisella kuvanlaadulla varustetun ja kestävän kameran, jonka kanssa tuntisin oloni kotoisaksi kaikissa mahdollisissa olosuhteissa. Jota osaisin käyttää vaikka säkki päässä pimeässä, silmät ummessa. Kameran tulisi pystyä hyödyntämään olemassa olevaa objektiiviarsenaalia sekä muita lisävarusteita. Sen tulisi pystyä tarkentamaan ajatustakin nopeammin vaikeassakin valaistuksessa ja tuottamaan tarpeeksi suurikokoisia kuvatiedostoja isompienkin printtien tarpeiksi. Sen akulla tulisi pystyä ottamaan useita satoja kuvia 30 asteen pakkasessa. Kameraa pitäisi pystyä käyttämään tarvittaessa vasarana, vesilintujen metsästysvälineenä tai verkonpainona, ja silti se olisi aina ja kompromissitta valmiina alkuperäiseen käyttötarkoitukseensa. 4K-video, wi-fi, gps ja muut enemmän tai vähemmän tärkeät nykyaikaiset ominaisuudet olisivat vain plussaa.

Se kamera olisi Canon 5D Mark IV.

Testaamaan

Vaikka oli jo loppuvuosi ja budjetit lähes käytetty tai peräti ylitetty, sain hankintaluvan muitta mutkitta. Kukaan ei voi vastustaa hyvin perusteltua raha-anomusta, ei edes itse kaupunginjohtaja.

Odottavan aika tuli jälleen todettua pitkäksi, vaikka ajatus muuttui konkretiaksi vain kahdessa viikossa. Odotellessani tilasin Digitarvikkeesta Manfroton ilmaliikenneratifioidun kamerarepun ja sen säätäminen omien mieltymysteni mukaiseksi auttoi omalta osaltaan ajan kuluttamisessa.

Lopulta kun kameran viimein sain kynsiini, otti vielä tovin aikaa ennen kuin pääsin sitä kunnolla testaamaan. Loppusyksy on ollut säälimättömän pimeä, sumuinen ja märkä, eikä päivätyö ole juuri antanut viime aikoina myöten lähteä kesken päivin kuvailemaan. Viikonloppuisinkaan kurja sää ei hirveästi innostanut lähtemään ulos hämärään.

Marraskuun puolen välin jälkeen sää alkoi viimein kuivumaan ja saimme nauttia pitkästä aikaa pienestä pakkasesta. Kun siihen vielä lisätään sopivasti sattunut loma, saatoin napata Markkunelosen kainalooni ja ajella pelipaikoille. Sellaiseksi valikoitui Rimminkankaan lämpölaitos, jonka toiminnasta en tiedä sanoa mitään varmaa. Ulkoa päin katsottuna laitos vaikuttaa hyvinkin hyljätyltä, mutta sisältä ajoittain kuuluva tohina todistaisi muuta. Niin tai näin, kuulas vaikkakin perushämärä marraskuinen päivä oli mainio valinta testipäiväksi loivine kontrasteineen ja vähine sävyineen.

Mark IV:n kaveriksi valitsin Sigma 50mm f1.4 DG HSM Art'n. Runsas valovoima upealla piirrolla terästettynä se antaisi varmasti reilun 30 megapikselin kennolle katetta. Tämän tyyppisen kuvaamiseen 50-millinen on ehkä hitusen liian pitkä, mutta toisaalta sillä sitten myös tarvittaessa yltää paremmin. Koirat saivat tällä kertaa jäädä muihin puuhiinsa: tämän hetken aioin pyhittää vain itselleni ja valokuville. Sellainen on harvinaista minulle nykyisin.

Kohde olikin todella herkullinen: ruostetta, roikkuvaa maalia ja rapautuvaa rappausta on enemmän kuin sopii toivoa. Roskia ja saastaa mielin määrin, aivan loistavaa! Vaikka pakkasta ei ollut kuin kolme astetta, alkoi metallirunkoisen kameran jatkuva hypistely hyvin nopeasti tuntua sormenpäissä. Sellainen kuitenkin unohtui nopeasti, kun konttasin ja kiemurtelin ympäri laitosta.

Sigman suuren aukon ansiosta syvyysterävyydellä leikitteleminen on hauskaa. Mutta jos ei ole tarkkana, sen takia kuvan saa myös helposti epäonnistumaan. Tarkennus sillä tapahtuu nopeasti ja tarkasti, eivätkä vääristymätkään ole kummoisia.

Mark IV:n ergonomia on totuttua 5D-laatua. Kameran pinta on aiempaa karkeampi ja siitä saakin todella hyvän otteen. Nappulat ovat pääosin tutuilla paikoillaan, mutta syvyysterävyyden tarkastusnappi on nykyisin oikean käden nimettömän käytettävissä. Sitä en tahdo löytää sitten millään. Virtakytkin löytyy nyt valintakiekon yhteydestä ja se on ihan hyvä. Valintakiekkoon itseensä on tehty oivallinen parannus lisäämällä sen keskelle lukitusnappi estämään kiekon tahattomat pyöräytykset.

Kuvat itsessään ovat niin teräviä kuin olettaa vain sopii, värisävyt ovat maltilliset ja dynamiikka-alue on kasvanut reilusti Mark II:n ajoista. Suurempien ISO-arvojen kohinaakin on saatu vähennettyä aivan tuntuvasti. Äkkiseltään tuntuu, että virrankulutus on uudemmassa mallissa suurempi, mutta se taitanee johtua suurimmaksi osaksi jatkuvasti päällä olleesta wifistä.

No niin, lopetetaanpa tämä paskan jauhaminen. Joku voi vielä erehtyä luulemaan, että tiedänkin näistä muka jotain. Katsellaan ennemmin vaikka kuvia:

_P7A0335
_P7A0344
_P7A0348
_P7A0351
_P7A0353
_P7A0354
_P7A0355
_P7A0356
_P7A0359
_P7A0364
_P7A0367
_P7A0368
_P7A0371
_P7A0372
_P7A0377
_P7A0378
_P7A0379
_P7A0380
_P7A0384
_P7A0385
_P7A0393
_P7A0396
_P7A0397
_P7A0398
_P7A0400
_P7A0406
_P7A0408
_P7A0409
_P7A0411
_P7A0412
_P7A0415
_P7A0416
_P7A0418
_P7A0420
_P7A0424
_P7A0426
_P7A0431
_P7A0436
  • _P7A0335
  • _P7A0344
  • _P7A0348
  • _P7A0351
  • _P7A0353
  • _P7A0354
  • _P7A0355
  • _P7A0356
  • _P7A0359
  • _P7A0364
  • _P7A0367
  • _P7A0368
  • _P7A0371
  • _P7A0372
  • _P7A0377
  • _P7A0378
  • _P7A0379
  • _P7A0380
  • _P7A0384
  • _P7A0385
  • _P7A0393
  • _P7A0396
  • _P7A0397
  • _P7A0398
  • _P7A0400
  • _P7A0406
  • _P7A0408
  • _P7A0409
  • _P7A0411
  • _P7A0412
  • _P7A0415
  • _P7A0416
  • _P7A0418
  • _P7A0420
  • _P7A0424
  • _P7A0426
  • _P7A0431
  • _P7A0436