kuvailija.fi

Koirat haukkuu jne.

Dacia "Fiina" Duster on ollut meillä nyt vuoden päivät. Tässäpä käyttökokemuksia niille, jotka niitä kaipaavat. Ne, jotka eivät kaipaa, voivat surffailla vaikka muualle.

Miten on Dusse pelannut?

Dusse on pelannut moitteetta. Yksi ajovalohehku on pitänyt vaihtaa. Lisäksi auton firmis kaipaa päivittämistä, huoltoväli-ilmaisinta kun ei saa nollattua. Aika siihen onkin jo varattuna Oulun Wetteriltä, ja takuuseenhan sen pitäisi kaiken järjen mukaan mennä. Takuu Dacialla on muuten parempi kuin VAG-vaunuilla ollen normaalin kolme vuotta tai 100 000 kilometriä.

Kilometrejä omalle Dussellemme ei ole vuoden aikana kertynyt kuin 19 000. Se johtunee siitä, että Tanhuassa emme ole käyneet kuin kerran, kesälomareissu on jäänyt tekemättä ja harrasteiden takia ajeleminenkin on jäänyt vähiin Rakan matkapahoinvoinnin takia. Tulevalle vuodelle ennustan kuitenkin noin 25 000 kilometriä, ellei jopa enemmänkin.

Millainen Dusse on käytössä?

Maantiellä Dussen käyttäytyminen on rauhallista ja loogista, suorastaan huoletonta. Ja mitä huonommalle tielle mennään, sen mukavampaa ajaminen on. 125-heppainen Renaultin bensaturbo kykenee pitämään nopeuden vakiona yllättävän sisukkaasti mäkisemmässäkin maastossa. Ohituksetkin sujuvat suorastaan lennokkaasti, kunhan vain muistaa pykältää astetta pienemmälle.

Alkuun hieman epäilinkin 1,2 -litraisen bensaturbokoneen suorituskykyä, mutta huoli osoittautui turhaksi. Ruutia nimittäin löytyy, ainakin jos sitä vertaa edelliseen 1,6 litran VAG-dieseliin. Vielä nykyäänkin joskus tuntuu, että se suorastaan riistäytyy käsistä risteyksistä lähdettäessä!

Tunnetta lisää hieman arvaamattoman oloinen kytkin, jonka käyttöä emme oikein kumpikaan ole vielä täysin oppineet. Tuollahan lähdetään normaaliajossa liikkeelle kakkosvaihteella, ykkönen kun on lyhyytensä takia vain todella huonoja olosuhteita varten, ts. se on maastovaihde. Vielä nykyisinkin minulla saattaa kiireellisessä tilanteessa olla väärä vaihde silmässä; lovia kun on kuitenkin kuusi, joista ykköstä ei tavallisessa ajossa tarvitse juuri koskaan.

Hitaasti palautuva ohjaus tuotti alkuun hieman harmaita hiuksia, mutta ala-arvoisessa kunnossa olevilla metsäautoteillä sitä suorastaan siunailee. Sittemmin senkin kanssa on oppinut elämään.

Rengasmelu on kovahko etenkin yli 90 km/h:n nopeudessa, mutta siitä voi tässä hintaluokassa antaa muutaman desibelin anteeksi. Lisäksi kovalla tuulella tuuli ujeltaa ajoittain kuuluvasti. Se voi toki kuulua myös kattotelineistä, jotka hankimme suksien ja muiden kokoluokkaa suurempien esineiden kuljettamista silmällä pitäen.

Varsinainen maastoautohan Dusse ei tietenkään ole, eikä sen kanssa ole juuri tullut tiettömissä olosuhteissa möyrittyäkään. Mutta koska maavara ja Nissanilta peräisin oleva lukittava nelivetojärjestelmä suovat mielenrauhaa, niin todella huonokuntoisillakin metsäautoteillä meno on huoletonta. Pehmyt ja pitkäliikkeinen jousitus on varsin mukava, paitsi ehkä Rakan mielestä, joka saattaa antaa pienessäkin höykytyksessä helposti ylen.

Itse olen ajanut Dussella parinkymmenen sentin lumessa ja se sujui lukot päällä varsin kevyesti. Määrän lisäksi lumen laatu luonnollisesti vaikuttaa kulkuun, senhän tietänee jokainen suomalainen. Parkkipaikankin Dussella löytää tavallista autoa helpommin, kunhan vain pitää mielessään nyrkkisäännön, että mitä enemmän vetäviä pyöriä, sitä pahempaan paikkaan sen saa jumiin.

Bensaa menee tietokoneen mukaan n. 7,5-8 litraa sataselle taajamapainotteisella ajotavalla. Rauhallista kahdeksaakymppiä ajellessa kulutuksen saisi laskemaan ehkä noin 6,5 litraan. Onhan tuokin suhteellisen paljon ainakin näin entisenä dieselin omistajana ajatellen, mutta kyseessähän ei muutenkaan ole ihan tavallinen henkilöauto.

Interiööri on Dussessa varsin muovinen, suorastaan halvan oloinen. Ai niin, nythän siis puhutaankin halvasta autosta, joten ihmekös tuo! Siitäkään huolimatta nitinöitä ja natinoita ei ainakaan ensimmäisen vuoden aikana ole kuulunut.

Valot eivät ole Dussen paras puoli. Ajovalojen kanssa tulee toimeen, mutta pitkät ovat heikot. Sumuvalot puolestaan ovat aivan turhat. Ne kun laittaa päälle, huomaa auton etukulmiin tihrustaessa juuri ja juuri jotain tapahtuvan. Eipä siinä, aika vähän noilla muutenkaan on mitään erityistä käyttöä. Mutta pitkillä valoillapa puolestaan on ja siksi hankinkin Seekerin led-paneelin jo ennen auton saapumista maahankaan. Naapurin Paavon suosiollisella avustuksella se sitten laitettiin paikoilleen. Kyseinen Seeker taisi aikoinaan voittaa jonkin suuren lisävalotestin ja käyttökokemusteni perusteella pidän moista ihan uskottavana. Takavalot ovat käsittääkseni ihan ok.

Peräkontti ei ole valtavan iso, etenkään koirien kannalta katsottuna. Mutta se on riittävän iso. Hankimme Dusseen jo hyvissä ajoin Kulkukoira-veräjän ja originaalin koirakalterin, jotka eivät kummatkaan ole valmistettu mistään rautalangasta, vaan aivan kunnon teräsputkesta. Lastauskorkeus on myös aika suuri, joten toistaiseksi vain Kero hyppää mielellään kyytiin omin voimin. Todistetusti Rakkakin on sen pari kertaa tehnyt, mutta muutoin sillä on ollut autoilun kanssa lievää suurempia antipatioita. Säilytyslokeroita peräkontissa ei hirveästi ole, mutta oikean kokoinen vararengas vaihtovarusteineen, kirves, pokasaha, ensiapulaukku ja muutama muu elintärkeä kapistus mahtuu silti kyytiin. Muut työ- ja harrasteromppeet, kuten esim. gepsit, läppärit ja kamerat, kulkeutuvat vaikka takapenkillä.

Entäpä mukavuusseikat?

Penkit ovat Dussessa muuten ihan ok, mutta istuinosa on jopa minun kokoiselleni (n. 177 cm) hieman liian lyhyt. Jennylle se on kuulemma oikein sopiva. Mutta vuoden aikana niihinkin on jo niin tottunut, että enpä enää huomaa ajatella koko asiaa.

Kaipailin ensin ratin etäisyyssäätöä, mutta niinpä vain sen puutteestakin huolimatta sopivanlainen ajoasento hioutui. Jollakin kieroutuneella tavalla kaipasin ensin myös itsestään tummuvaa taustapeiliä, mutta totesin moisen kaipuun olevan vain ns. "first world problem".

Autossa on muutoin varusteita ihan riittävästi: on ilmastointi, joskin manuaalinen sellainen, peruutuskamera- ja tutka, navigaattori, ajotietokone, sähköiset lasinnostimet ja peilit, bluetooth, vakionopeudensäädin yms. En kyllä äkkiseltään miettien hirveästi enempää kaipaakaan. Tarkemmin ajatellen noistakin on puolet ihan turhia.

Jos jostain pitää kuitenkin valittaa, niin teen sen penkinlämmittimien katkaisimien koosta ja sijainnista. Ne ovat nimittäin todella pieniä ja sijaitsevat äärimmäisen hankalassa paikassa istuimen kyljessä oven ja istuimen välissä. Hanskat kädessä niitä ei voi oikein käyttää ja jos omaa tarpeeksi isot räpylät, se voi olla suorastaan mahdotonta. Ehkäpä ranskalaisinsinööri on ajatellut, että eihän missään päin maailmaa niitä tarvitse käyttää kuin kerran tai pari vuodessa. Absolument inutile? Erehdys!

Talvella se on kuitenkin ihan paska?

No ei! Talvi on oikeastaan Dussen parasta aikaa! Fiksusti toimiva neliveto ja pirun äkäseen lämpenevät sisätilat saavat joskus itsenikin luulemaan itseäni talvi-ihmiseksi. Toki hankin siihen jo ihan alkutalvesta maskin suojan ja konepellin tiivisteen, kun foorumilla sanoivat jäätämisongelmaa olevan jo pienillä pakkasilla. Emmepä siis moiseen ongelmaan ole joutuneet törmäämään kertaakaan.

Pari kappaletta aiemmin valitin penkinlämmittimien katkaisimien sijainnista. Siitäkin huolimatta lämmittimet ovat aivan järkyttävän nopeat ja tehokkaat! Perseen saa pakkasen ankaruudesta piittaamatta hikoilemaan käytännössä minuutin sisällä, enkä ihmettelisi autopalon sattuessa yhtään tuhon alkuperää.

Alla Dussessa on jotkut Continentalin ensiasennusnastarenkaat. Pysähtynyt se on niilläkin jarrutettaessa, eikä juuri ole jäänyt paikalleenkaan kuopimaan. Suunnassaankin ne pysyvät ihan mallikkaasti. Rengasmelusta en osaa niiden kohdalta sanoa mitään.

Miinuspuolena mainittakoon puhaltimen hengetön 1-asento. Se ei riitä pitämään autoa lämpimänä saatika laseja kirkkaina. Seuraavaksi pienin pykälä tuo sitten sekin oman lisänsä Dussen äänimaisemaan.

Harrastefoorumeista on monesti paljon hyötyä. Sieltä sain tietää senkin, että tankin korkki saattaa talvella jäätyä. Rasvoinkin siis jo hyvissä ajoin ennen pakkasten saapumista korkin lukon aseöljyllä. Jotkut ovat lisäksi muotoilleet sen päälle viilipurkista suojan, mutta itsellämme moiseen ei ainakaan vielä ole ollut tarvetta. Eipä ole tuonkaan ongelman kanssa tarvinnut taistella.

Loppujen lopuksi, onko siitä mihinkään?

Mikäli kulkuneuvon statusseikat eivät häiritse ja itsetunto sen vain kestää, saa reilulla kahdellakympillä rahalle oikeasti vastinetta. Ehkä en kuitenkaan suosittelisi sitä paljon moottoriteillä ajavalle kaupparatsulle.

Jos yksin saisin päättää, hankkisin tähän astisten kokemusteni perusteella Dusterin seuraavaksikin kulkuneuvoksi. Siinä on suurin piirtein kaikki, mitä autolta toivon.