Liian pitkä kevät

Kuluva kevät ei lopu. Se varmaan jatkuu juhannukseen saakka. Tai peräti ensi talveen. Kevät on joka tapauksessa mielestäni rumin kaikista vuodenajoista aina siihen saakka, että luonto viimein suo herätä henkiin.

Lue lisää...

Talviunilla

Erityisesti talvella korostuu se seikka, että valokuvatessa tulisi olla liikkellä auringon noustessa tai laskiessa, varsinkin jos haluaa kuviinsa värejä. Tällaiselle talviunta torkkuvalle nallekarhulle se on useimmiten vähintäänkin hankalaa.

Lue lisää...

Syksystä tuli talvi

Olympus seurasi mukanani tämän tästä. Samojen arkisen harmaitten maisemien maalailua väritti onneksi joulun alla tekemämme Tanhuan reissu. Kipakka pakkanen väritti taivaanrannan miljooniin sävyihin auringon yrittäessa valaista vähin voimin kaamoksen hiljaisuudessa lepäävää maisemaa.

Lue lisää...

Kuitu tuli taloon

Menin sitten irtisanomaan adsl-liittymämme heti syyskuun alusta, kun kaivoivat valokuidun nurkanjuureen. Optimistisesti ajattelin, että sehän tulee sisälle asti ihan lähiaikoina. Toisin kuitenkin kävi.

Lue lisää...

Lasia ja ballistista nailonia

Heinäkuu tuli vietettyä puoliksi kesälomalla ja puoliksi töissä. Loman loppupuoliskon aikana en saanut mitään ns. hyödyllistä ja järkevää aikaiseksi, vaan lähinnä tuli vain vetelihdittyä. Eli ihan siis lomailtua, kunnes sekin hyvän olon tunne viimein päättyi. Kätköilykin jäi harmittavan vähille rajoittuen lähinnä paikkakunnan sinällään upeille kätköille.

Lue lisää...

Suomi-neidon hartioilla

Pallastunturilla

Tämä on kertomus kesän 2016 lomamatkasta, joka suuntautui Pallastunturille ja Kilpisjärvelle. Luoteinen Suomi valikoitui suunnaksemme lähinnä sen takia, että kätköilykartassamme Enontekiö ja paluumatkan varrelle sattuvat Ylitornio ja Pello tuli saada vihertämään, ts. niistä meillä ei ollut vielä ainuttakaan löytöä. Valokuvaaminen jäi vallan toissijaiseksi, kuten nykyisin lähes aina.

Lue lisää...