kuvailija.fi

Yhdeksän savun törmällä

Leppoisan syksyinen viikonloppu tuli vietettyä mökillä ja sen lähimaastoissa. Yötä emme siellä kuitenkaan olleet, vaan kävimme molempina päivinä erilliset reissut.

Lauantaina läksimme kävelylle ajatuksenamme käväistä vallan Kehuksessa, eli äitini kodin pihamaalla. Vanhasta maatilasta ei ole enää jäljellä muuta kuin navetan karjakeittiön betoniseinä ja epämääräinen monttu muistuttamassa kaivosta. Asuinrakennuksen isäni purki ja teki haloiksi jo joskus 80-luvun alussa.

Välillä oli muitakin entisiä taloja, jotka aikoinaan olivat suorastaan kuhisseet elämää: Arola, Nivanaho, Katajamaa, Alatalo... noilla törmillä on aikoinaan ollut yhtaikaa yhdeksän vakituisesti asuttua taloa, enää ei ainuttakaan. Kesäkäytössä ovat isäni koti Törmä (jota Ojalaksi kutsutaan) ja Mertala (Pitkälä). Täysin hyljättyä tiloja ovat ensin mainittujen lisäksi Ala-aho, Penkkikumpu ja Kehus. Lisäksi Mertalan takamaastoissa on sijainnut torppa, jonka nimeä en muista ja josta ei muistona ole enää muuta kuin 60-luvun alussa painetussa peruskartassa näkyvä pihaniitty.

Sunnuntaina Jennyn ja Keron ollessa poimimassa puolukoita otin minä lapion kouraani ja siloittelin kesällä paloautojen mylläämään mökkitien. Paloautoja tarvittiin kesällä sammuttamaan serkkupoikien tuoreella hakkuuaukealla syntynyttä maastopaloa. Syttymissyystä ei täyttä varmuutta taida olla, mutta joko se on syttynyt metsäkoneen aiheuttamasta kipinästä tai ohikulkijan puolivahingossa sytyttämänä. Ehdinpä siinä vielä Ojalan pelloilla kierrellä hieman kuvailemassakin.