kuvailija.fi

Merkityksiä

Merkityksiä

Tovin aikaa siihen meni, että huomasin täydellisen valokuvan saalistamisen olevan turhuutta ja tuulen tavoittelua. Koskaan en oppinut olemaan tyytyväinen, joten sitä täydellisempää piti lähteä metsästämään uudelleen. Ja uudelleen. Vielä kerran.

Aina oli ja on joku, joka osaa kuvata paljon paremmin kuin minä. Hänen mielestään joku muu osaa vielä paremmin. Voi olla, että se joku muu tietää olevansa kaikista parhain, mutta epäilen vahvasti hänen olevan väärässä. LIsäksi aina tulee parempia kameroita, objektiiveja, salamalaitteita, photoshoppia ja muuta kaikenkirjavaa varustetta, joiden avulla on helpompi tavoitella täydellisempää täydellisyyttä. Ja markkinamiehet nauravat niin, että kravatit vain väpättävät.

On tietenkin hyvä, että pyritään kohti parempaa. Oli kysymys sitten autosta, talosta, hienosta pihasta, puolisosta, lapsista, elämäntavasta, statuksesta, ruumiillisista tai henkisistä arvista, varpaankynsistä, puhtaista ikkunoista, maalatuista lattialistoista. Tai valokuvasta. Sehän on lopulta kaiken kehityksen edellytys. Sen voimin opitaan uutta ja jonain päivänä kenties ratkaistaan tätä armasta planeettaamme riivaavat moninaiset ongelmat.

Olen koko vaatimattoman kuvailijan urani ottanut kuvia jollekin toiselle. Minun täydellisyyteni on muiden määrittelemää.

En tahdo enää ottaa kuvia autereisista auringonlaskuista, tunturien huipuista, päivänvalossa kylpevistä heinäpelloista, kukkakedoista, kirmailevista eläimistä. Ne ovat vain yksittäiskappaleita miljoonien kaltaistensa joukossa. Hetken ne jaksavat hengästyttää kaikessa kauneudessaan, kunnes sekä kuvaaja että katsoja ne jo unohtavat ja janoavat uutta. Toinen toisensa jälkeen ne katoavat jonnekin datavirtaan. Puristuvat sen mustassa aukossa yhdeksi tiiviiksi massaksi. Ne ovat kuvia, joita katsotaan kerran, ehkä kahdesti. Kuvia, joiden takia kukaan ei sadan vuoden päästä niitä katsoessaan lennä tunteenpalosta selälleen.

Oman kuolevaisuutensa tunnistaessaan ihminen pyrkii usein laittamaan asioita uuteen järjestykseen. Niin minäkin tein. Mieleni valtasi kyltymätön elämänjano, johon ei kuulu täydellisyydestä kilpaileminen itsensä tai kanssaeläjieni kanssa. Tahdon ahmia elämää jokaisella solullani, hankkia muistoja ja olla niin hyvä ihminen kuin suinkin pystyn.

Tahdon vangita kuviini hetkiä, joilla on jotain merkitystä minulle itselleni. Kenties sinullekin.